Onko rahasta tai someseuraajista joogan pääomina tullut ongelma? Reaalitodellisuudessa tarvitaan rahaa, mutta monia opettajia samaan aikaan arvostellaan ja paheksutaan, kun he ovat tehneet joogasta työn, rakentaneet sen ympärille brändin, ja menestyneet tuossa kilpaillussa markkinassa. Moni arvostelija tuntuu olevan sitä mieltä, että varallisuus ja henkisyys eivät voi asustaa samassa osoitteessa.
Kuitenkin, jos katsotaan Intian 1900-luvun kuuluisimpia asanaopettajia, heitä, jotka ensi kertaa tekivät joogaopetuksesta varsinaisen päivätyön, miltei jokainen heistäkin otti rahaa vastaan joogan opetuksestaan – ja päätyi itse asiassa myöhemmällä iällään verrattain varakkaaksi joogabuumin puhjettua lännessä. Miksi sinä luulet, että keskustelu tämän aihepiirin ympärillä velloo usein niin kiihkeänä? Onko menestys aina materian kumartamista? Onko materian ja seuraajien haaliminen varma merkki siitä, että opettaja on "langennut" eikä elä joogan ikiaikaisten arvojen mukaan? Mistä tämän aiheen "ikivihreys" mielestäsi kertoo? Mistä se saattaa juontaa juurensa ja mistä siinä on sinun nähdäksesi kyse tämän päivän lännessä?